Muisto ei koskaan lopu.
Tyttö ja naakkapuu kuvaa keskittyneesti lapsen elämän käännekohtaa, isän kuoleman aiheuttamia väistämättömiä muutoksia. Pienen tytön tunteet ja ajatukset kuljettavat hienoviritteistä kertomusta sisäisenä puheena: lapsi miettii elämänsä sattumuksia rautatieaseman isojen naakkapuiden alla äidin ostaessa matkalippuja uuteen paikkaan. Kun naakat yhtäkkiä lähtevät lentoon ja katoavat näkymättömiin, tyttö tietää, miltä puista tuntuu. Muistot isästä nousevat silmien eteen kuviksi.
Kristiina Louhen kuvissa nämä muistot lentävät, tuoksuvat, maistuvat. Niissä hehkuu sama intensiivinen voima kuin Riitta Jalosen tekstissä: pienistä hetkistä muodostuvat suuri ja ainutlaatuinen kokonaisuus. Lapsuuden taikamaailma, jossa ilo ja suru ovat yhtä aikaa läsnä.
Teos palkittiin lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finladia-palkinnolla vuonna 2004.
Kovakantinen, sivuja 47
Tammi, 2004
ISBN 9789513130855
