– Katsohan tätä ompelua, onko kelvollinen, kysyy Mina Rani. Hänen työnsä laatu on kiitettävää, sillä hän on tehnyt kirjontatöitä parikymmentä vuotta. Mina oli yksi ensimmäisistä kirjontaompelua opetelleista, kun sitä alettiin opettaa koeluontoisesti 1990-luvulla ensin yksityisille Uzirpurissa, jossa nykyisin toimii Kylväjän paikallisen yhteistyökumppanin, BLM-F-järjestön koulutuskeskus.
Mina Rani on hindu ja hän asuu Uzirpurin naapurikylässä, Razuaparassa. Hän kertoo:
– Kun minut naitettiin, olin varsin nuori tyttö. En osannut lukea enkä kirjoittaa. Sain lähetykseltä ompeluopetusta ja kirjontatöitä, joista sain omaa rahaa. En osannut kirjoittaa nimeäni palkkiokuittiin, mutta käsityöohjaaja Balesor opetti siinä kädestä pitäen. Ostin käsitöistä säästämilläni rahoilla vuohen, joka sai useita kilejä, ja niiden myymisellä hankin lisää rahaa. Sain lapsia, he kasvoivat ja pääsivät kouluun.
– Myöhemmin kylässäni aloitettiin säästöryhmä, ja liityin sen jäseneksi. Talletimme viikoittain 10 takaa (10 senttiä) ryhmän rahastoon, josta sain myöhemmin lainaa ja hankin maata viljelyyn. Oman käytön lisäksi riisiä riitti myytäväksi. Lasteni isä sanoi, ettei pysty yksin kouluttamaan lapsia, joten minä autoin. Lasten koulutukseen tarvitaan paljon rahaa. He tarvitsivat aina uusia talvivaatteita ja muuta. He tarvitsivat yksityisopetusta pärjätäkseen koulussa, siihenkin meni paljon rahaa. Nyt lapseni ovat jo aikuisia. Säästöryhmä-toiminta on hyvä, koska saamme lainoista korkotulonkin käyttöömme. Minun perheeni tulee nyt hyvin toimeen.
Säästöryhmät. BLM-F:n kylien kehittämisohjelmaan ja ruokaturvan parantamiseen olennaisena osana kuuluvat viikoittain kokoontuvat säästöryhmät, joissa noin 20 naista asettaa itse tavoitteensa. Pienistä viikkosäästöistä ryhmän rahastoon kertyy yllättävästi pääomaa. Ryhmän ohjaaja on perehdytetty ryhmän johtamiskursseilla tarvittavaan kirjanpitoon, mikä auttaa hallinnoimaan ryhmän pankkitiliä. Ryhmä myöntää lainaa jäsenilleen sopimillaan ehdoilla, näin myös korkotulot jäävät hyödyntämään ryhmää. Yhteishankkeista, esimerkiksi vuokratun yhteispellon sadosta saadusta tuotosta jaetaan osa jäsenille ja osa ryhmän rahastoon. Aikaa myöten ryhmä kartuttaa rahastoa ja pystyy antamaan jäsenille lainoja, joiden takaisinmaksuprosentti on hyvä, yli 90 %. Ryhmä itsenäistyy, kun sillä on riittävästi rahaa tilillään.
Ryhmäläiset oppivat myös luku-, kirjoitus- ja laskutaidon perusteita sekä yhteistyötaitoja, joiden tuella naiset voimaantuvat, ja heidän taloudelliset ja kulttuuriset oikeutensa vahvistuvat, samoin perheen sosiaalinen asema. Vuosittain ryhmiä itsenäistyy, ja uusia aloitetaan. Ryhmät tarjoavat vaihtoehdon pankkien tai suurten järjestöjen korkeakorkoisille mikroluotoille. Niiltä saa helposti suuriakin lainoja, joita köyhä ei useinkaan pysty maksamaan, vaan joutuu lopuksi kohtaamaan kovat perintätoimet.
– Vain vuodenkin kestäneessä ryhmässä näemme, miten naisilla on parempi itsetunto. He kertovat, miten ovat itse saaneet aikaan muutoksen omassa kylässään ja perheensä elämässä, ja että nykyään heitä arvostetaan enemmän yhteisössään. Heillä on enemmän sananvaltaa omassa perheessäänkin, toteaa Bangladeshissa työskennellyt Kylväjän työntekijä Saara Bengtsson.
Kylväjän kehitysyhteistyöhankkeisiin Bangladeshissa sisältyy olennaisena osana maaseudun maattoman ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvan väestön työllistymismahdollisuuksien lisääminen. Kun päivätyöläiset saavat mahdollisuuksia lisäansioihin, se ehkäisee maaltapakoa. Kaupungeissa monilla olisi suurista toiveista huolimatta edessä huonot työolot ja ehkä slummiasuminen.
Ompelemalla peltikatto. Kokenut kurssivastaava, itsekin taitava käsitöiden taitaja, on Biswanath-niminen nuori mies. Naisille opetetaan neule- ja virkkaustöitä, solmintaa tai kirjontaompelua. Useimmat naisista eivät ole aiemmin pitäneet neulaa käsissään, siksi opetuksen nopeat tulokset hämmästyttävät. Myyntiin valmistettuja kirjontatöitä koordinoi musliminainen, Morzina. Hän kertoo kokemuksistaan:
– Biswanath järjesti kylässäni kirjontaompelukursseja, aluksi viiden päivän mittaisina. Kehityimme taitaviksi ja ompelimme myyntiin pöytäliinoja ja kortteja sekä pussukoita. Koneompelukurssin käyneet naiset viimeistelevät työt. Kortteja on myyty myös pääkaupunki Dhakassa käsityöliikkeessä. Kirjomme kankaita myös itsellemme.
Salma kertoo antaneensa ompelutulonsa miehelleen, ja niillä hankittiin savitaloon peltikatto. Aslema on ostanut lehmän, muutamalla muulla on polkupyöräkärry, jonka kuljetuksilla mies hankkii perheelle elannon. Naiset iloitsevat voidessaan tukea lastensa opintoja tai hankkia rahaa tyttäriensä myötäjäisiin. Laadunvalvontaa hoitaa oman työnsä ohessa toimiston avustava työntekijä Sriti. Matkalaiset vievät tuotteita kotimaassa myyjäisiin myytäviksi.
Pitkäaikainen Kylväjän työn ystävä ja lähettäjä Riitta Siltanen Savitaipaleelta on vieraillut Bangladeshissa ja ollut itse paikan päällä näkemässä ja hankkimassa kortteja. Hän kertoo:
– Kun kortit olivat uutuustuote, niitä meni niin paljon, että usein ne loppuivat kesken, ja saimme pikapikaa tilata lisää. Kortit ovat kestotuote, joilla on oma uskollinen ostajakunta, mutta edelleen on huomattavissa uutuudenviehätyksen vaikutus: myynti on aina suurempaa uudessa paikassa. Hinta-laatusuhde on ollut koko ajan hyvä. Jäädessäni 15 vuotta sitten eläkkeelle opettajan työstä annoin jokaiselle oppilaalleni kirjotun kukkakortin kiitokseksi yhteistyöstä. Edelleen käytän kortteja erityistilanteissa.
Teksti: Aili Maria Manninen
Kuvat: Aili Maria Manninen ja Outi Saari
(julkaistu Kylväjä-lehdessä lokakuussa 2019 ja Kylväjän netissä)
