”Bangladesh ja Suomi ovat samalla pallonpuoliskolla ja siksi vuodenajat vaihtuvat samaan aikaan. Joulunaikaan laulettuna ’No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle…’ on konkreettista suomalaiselle lähetille, sillä tukahduttavan kostean ja kuuman monsuunikauden jälkeinen talvi muistuttaa pohjoisen kotimaan kesää. Silloin voi iloita myös kynttilöistä, sillä vaikka illat ovat aina yhtä pimeitä, ei kesällä hien virratessa nauti avoimien ikkunoiden vedossa savuttavasta kynttilän liekistä.” (Jouluna lähetystyössä, Aili Maria Manninen)
Lähetin joulunaika voi olla juhlan keskellä kiireistä myös töiden vuoksi. Paikallisille valtion viranomaisille on tapana viedä kuluneen vuoden yhteistyöstä vuodenvaihteen kiitostervehdys kotitekoisen kakun kera. Joulunaikaa voivat varjostaa myös monet arkiset ongelmat tai muut pakolliset, hoidettavat asiat, ja aikaa lepoon jää vähän. Joulu näkyy kuitenkin ennen kaikkea kirkoissa kristittyjen juhlana.
”Kylissä innokkaimmat seurakuntalaiset lähtevät kiertämään kristittyjen talojen pihoissa hengellisiä ketjulauluja laulaen, talolta toiselle kulkien. Esitys on kovaäänistä, joten se kutsuu naapurit pikapikaa paikalle kuuntelemaan. Jouluna kristityt voivat avoimesti iloita uskostaan. Laulun loputtua joku rukoilee erityisesti kyseisen perheen puolesta. Joulu on ennen kaikkea seurakunnan juhla.
Joulukertomus Jumalan Pojan Jeesuksen syntymisestä tallin seimeen tullakseen syntisten ihmisten Vapahtajaksi on täällä alkuperäistä ympäristöään muistuttavissa kehyksissä. Lapsen syntymä eläinten suojassa ei vaikuta merkilliseltä, kun eläimet yhä tuodaan varkaiden pelossa verannalle tai huoneisiin yöksi. Köyhäkin rohkenee kohdata pienessä kylässä syntyneen Jeesuksen. Rakastava Jumala viisaudessaan toi Vapahtajan niin matalalle, ettei kenenkään tarvitse tuntea itseään ulkopuoliseksi.”
Tämän ja monen muun lähetin kertomuksen voit lukea kokonaisuudessaan Jouluna lähetystyössä -kirjasta, joka on tilattavissa Pala maailmalta -kaupasta: www.palamaailmalta.fi.
”Olen kiertänyt pari tuntia kielenopettajani ehdottamissa kaupoissa heikolla menestyksellä. Löydän karttahaulla tukkukauppakeskittymän toiselta puolelta kaupunkia ja lähden sinne bussilla. Perille saapuessani aurinko on jo laskenut, ja peltiaidalla rajattu alue näyttää vähän epämääräiseltä teollisuusalueelta.
– Onko teillä mitään näistä aineista, kysyn, ja näytän kirjoittamaani listaa tarvitsemistani mausteista, joita en osaa vielä lausua. Ostan pussin inkivääriä ja kanelia. Näen hyllyllä kakun kukkakoristeiden valmistamiseen tarkoitetun setin, ostan senkin, sisällä on nimittäin sydänmuotti. Kauppias neuvoo minut naapuriliikkeeseen, sieltä voisi löytyä puuttuvat aineet. Jatkan matkaani ja ostan jälleen inkivääriä ja kanelia, kun en muistanut, mikä sana tarkoitti mitäkin… ” (Jouluna lähetystyössä, Eeria Niemi)
Tarpeellisten tarvikkeiden toivomuslista voi lähetysalueella vietetyn joulun jälkeen näyttää hyvin erilaiselta kuin koti-Suomesta lähtiessä. Suurimmat tarpeet voivat olla pieniä asioita, kuten Eerian Jakutiasta etsimiä kotoisia mausteita, inkivääriä ja kanelia, siirappia unohtamatta. Juhlavalmistelut tarjosivat kaukana kotoa myös hyvän tilaisuuden tutustua naapureihin. Yhdessä tekeminen on mukavaa, kun kaiken ohessa voi tutustua ihmisiin ja tapoihin:
”En ole vielä kovin perillä piparkakkutalojen valmistuksen saloista. Naapurini on kotosalla, ja kysyn, haluaisiko hän tulla kanssani kokoamaan ja koristelemaan taloa. Huomaan pian, että hän on monta kertaa näppärämpi tässä hommassa kuin minä, niinpä keskityn täysin sokerinsulatustehtävääni. Yhdessä askaroidessamme tutustumme samalla paremmin ja keskustelemme joulusta, erilaisista jouluperinteistä ja siitä, miksi joulua vietetään. Kutsun ystäviä ja tuttuja, paikallisia ja ulkomaalaisia leipomaan kanssani tai leivon yksiksenikin lahjaksi ja pyynnöstä. Joskus rakennetaan puhellen ja kuulumisia vaihdellen, kun taas toiste talot edistyvät levollisessa hiljaisuudessa, jonka keskeyttää naurunremakka, kun keskittynyt otteeni pursottimesta lipeää ja nyrkkini iskeytyy seinään tai ystävä ottaa katon reunasta kiinni, ja se murtuu kuin itsestään.”
Jouluvalmistelujen ja yhdessä puuhastelun syvin merkitys on Jouluna syntynyt lapsi, Vapahtaja, joka tuli tuomaan pelastuksen ja rauhan.
”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.” (Jes. 9:2, 6, 7)
Tämän ja monen muun lähetin kertomuksen voit lukea kokonaisuudessaan Jouluna lähetystyössä -kirjasta, joka on tilattavissa Pala maailmalta -kaupasta: www.palamaailmalta.fi
”Tässä maassa joulu voi livahtaa ohi huomaamatta. Siltä se vaikutti vielä marraskuussa, mutta joulukuun alkupuolelta alkaen kaikki olikin yhtäkkiä toisin: erään pääkadun liikenneympyrään ilmestyi valtava, kauniisti valaistu joulukuusi, ja koko katu muuttui vähitellen kauniiksi valomereksi kadunvarsiravintoloitten laittaessa kaikkensa peliin. Myös yksityiset kodit saivat kuusensa ja monenlaiset valo- ynnä muut koristeet ikkunoille, parvekkeille ja pihoihin.
Oma joulumme oli tähänastisista jouluistamme pelkistetyin; ei edes kuusta – mihin se olisi mahtunutkaan? Ainoana joulutunnelman tuojana toimi poliisilta saatu hanukkakynttelikkö sekä ystäviltä saatu lasinen kynttilämaljakko keittiön pöydällä. Perinteiset suomalaiset jouluruoat ja leipomukset oli unohdettava alkuunsa, koska pienessä kodissamme ei ole uunia. No, mitä meillä sitten oli? Omasta mielestämme meiltä ei puuttunut mitään.”
(Jouluna lähetystyössä, Leena Honkakari)
Lähetysalueilla joulun viettäminen tutuilla tavoilla vaatii joskus joustamista. Kataja voi täyttää kuusen viran, joulupöydän herkut, kuten kinkku, laatikot ja leivonnaiset tehdään soveltaen saatavilla olevista aineksista. Monesta tärkeästä pitää luopuakin: sukulaiset ovat kaukana, ja joulunpyhät tavallisia arkipäiviä. Onneksi kortit ja paketit tuovat läheteille jouluterveisiä kotimaasta. Niihin on kääritty ja kirjoitettu rakkautta ja kotoisia asioita. Joulun sanoma on kuitenkin kaikkialla sama, ja työntekijän kertomus Israelista jatkuukin seurakunnan joulujuhlalla:
”Pastori Shmuel kutsui eteen yhden henkilön jokaisesta paikalla olleesta eri etnisestä taustasta. Niinpä sitten kuulimme heprean, arabian, brittienglannin ja amerikanenglannin, romanian, venäjän, ukrainan, suomen, ruotsin, norjan, saksan, ranskan, portugalin, espanjan, italian, kiinan, tamilin sekä hindinkielellä: ’Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.’ (Jes. 9:5) Eri kielten nostattaman innostuksen vallassa sama jae kuultiin vielä suahiliksi ja japaniksi, vaikka lukijat eivät niistä kansoista itse olleetkaan.”
Leenan kertomus Israelissa vietetystä lähettijoulusta avaa lopuksi pienen, kotoisan tuokion lähetin omasta joulunvietosta:
”Kotona jouluyön hiljaisuutta vielä kuunnellessamme Jari tuumasi Koiramäen Fiina-emäntää siteeraten: ’Eiköhän keitetä kahvit, Vapahtaja on syntynyt!’ Ja niin vielä nautittiin oikeaa Suomi-kahvia ja pipareita.”
Tämän ja monen muun lähetin kertomuksen voit lukea kokonaisuudessaan Jouluna lähetystyössä -kirjasta, joka on tilattavissa Pala maailmalta -kaupasta: www.palamaailmalta.fi www.palamaailmalta.fi/tuotteet/kirjat/jouluna-lahetystyossa-pienjulkaisu/
”Vietimme joulun monen vuoden tauon jälkeen Etu-Aasiassa. Jouluajan tilaisuudet huipentuivat joulupäivän jumalanpalvelukseen ja sen jälkeiseen ohjelmalliseen nyyttikestiateriaan. Saarnan valmisteluni keskeyttää puhelinsoitto. Ystävä kyselee kiintiötä jumalanpalvelukseen. Kappeli on pieni ja istumapaikkoja rajoitetusti. Hän haluaa varmistaa, että saisi tuoda kymmenen työtoveriaan oman perheensä lisäksi. Työtoverit ovat kuulemma kovin uteliaita kuulemaan, mihin kristityt uskovat ja näkemään, mitä he puuhaavat kokouksissaan…”
Tänä adventtina odotamme sekä kotimaassa että lähetyskohteissa joulua poikkeuksellisissa oloissa. ”Jouluna lähetystyössä” -kirjasta tämä Pekka Mäkipään kirjoittama kokemus joulusta lähetysalueella yhdistyy vahvasti tähän päivään.
* * * * *
Joulu lähetystyöalueella tarjoaa erityisen mahdollisuuden elää lähetyselämää: Joulukoristeet kertovat naapureille tulossa olevasta kristittyjen juhlasta. Ppiparitalon tekeminen yhdessä tarjoaa paitsi hetken ystävien kanssa, myös mahdollisuuden kertoa joulun päähenkilöstä. Seurakunnan joulujuhlan spontaanit valmistelut puolestaan hämmentävät tarkkoihin juhlasuunnitelmiin tottuneen lähetin! Kotona vietettävä joulu jää vähiin – tai jopa väliin – kun juhla-aikaa vietetään seurakunnan keskellä. Tämä kaikki on sitä lähetyselämää joulumaustein.
Entä tuliko Etu-Aasiassa lopulta kappeliin väkeä kuulemaan joulun ilosanomaa? Sen, ja monta muuta jouluista kertomusta voit lukea Jouluna lähetystyössä -kirjasta.
Ester ”Eti” Horesh on lahjakas lauluntekijä ja muusikko Israelista. Hänen äitinsä kuoli Esterin ollessa vasta teini-ikäinen. Ester tuli uskoon pian lukion jälkeen ja tutustui hänet kastaneen Joseph Alkahen suomalaiseen vaimoon. Siitä syntyi ensimmäinen yhteys Suomeen.
Vasemmalla Ester Horesh myymässä tekemiään koruja sekä ompelutöitä Ga’atonissa, kibbutsissa järjestetyssä myyjäistapahtumassa. Oikealla Ester ja Ja´akov Horesh yhdessä Juha-Pekka ja Hanna Rissasen kanssa Immanuel-kirkon takana Tel Aviv-Jaffassa. Rissaset ovat toimineet lähetteinä Kylväjän kautta.
Ester lauloi oopperassa ja kiersi myöhemmin miehensä Ja´akovin kanssa ulkomailla esittämässä liturgista ja israelilaista musiikkia pääasiassa kirkoissa. Hänen miehensä on pianisti ja säveltäjä, ja he ovat toimineet muun muassa Petach Tikvan Babtistikylän ylistysmusiikin johtajina 15 vuoden ajan. He vastasivat myös Shalhevetjah-seurakunnan musiikista joitakin vuosia. Ester ja Ja´akov ovat tehneet kirjoittamistaan lauluista kirjasen, jonka lauluista jotkut ovat edelleen käytössä Israelin messiaanisissa seurakunnissa.
Kuvissa Esterin valmistamia käsitöitä.
Käsityöt ja herkät silkkihuivit
Nykyisin Ester osallistuu ahkerasti eri kansojen ompeluperinnettä käsitteleville luennoille asuinpaikassaan Ga’aton-kibbutsissa sekä ympäristön kibbutseissa Galileassa.
– Aloin syventyä ompelutöihin, kun tutustuin Zohar Wilbush’iin ja työskentelin hänen kanssaan. Zohar toimii Israel-museon israelilaisiin käsitöihin keskittyvän etnografisen osaston intendenttinä. Kyseessä ovat juutalaiset, arabi- ja beduiinikäsityöt. Lisäksi olemme matkustelleet eri puolilla Eurooppaa konserteissa, ja siellä tutustuin paikallisiin ompelutöihin, kuten norjalaiseen ”Hardanger”-tyyliin sekä saksalaiseen käsityöhön, jota kutsutaan nimellä ”Shvahm”.
– Suomessa käydessäni opetin Oulussa 24 naisen ryhmälle jemeniläiskäsitöitä. Se oli hieno kokemus! Lisäksi opetin käsitöitä Hollannissa, Saksassa ja useissa paikoissa USA:ssa.
Estherin batiikkivärjäyksellä tekemiä, herkkiä ja ohuita silkkihuiveja on myyty myös Pala maailmalta -kaupan myyntipisteissä. Huivit ovat saaneet ostajien suuren suosion Kylväjän kesäpäivillä ja myyjäisissä.
Hira Khadgin valokuvausharrastus alkoi reilut 10 vuotta sitten hänen ollessaan Suomessa työharjoittelussa kaupassa, jossa hän näki päivittäin kaikenlaista elektroniikkaa. Nyt Hiran taidot ja kokemukset ovat vahvasti Jumalan käytössä, ja valokuvauksen opettelu on johtanut ammattimaisten kuvien päätymiseen myös Kylväjän myymiin postikortteihin. – Joka kerta kun kävelin elektroniikkaosaston ohi, katselin kameroiden hintoja ja suunnittelin ostavani Canon 4400 -merkkisen kameran työharjoittelun viimeisenä päivänä, ja niin myös tapahtui. Siitä alkoi itsenäinen valokuvauksen opettelu, kertoo Hira. – Useimmat korttien kuvat on otettu heti vuoden 2015 maanjärjestyksen jälkeen. Ihmisten kasvoilla näkyy sekä surua että iloa. Alkuun tilanne näytti täysin toivottomalta. Pieni hymy kuitenkin kertoo, että ehkä on kuitenkin vielä toivoa. Toivon, että nämä ihmiset voivat löytää myös toivon Jumalasta.
Viime kevät toi muutoksia meidän kaikkien elämäämme. Oli opittava joustamaan ja mukautumaan näihin uusiin aikoihin.
Niin myös Pala maailmalta -lähetyskauppa koki mullistuksen. Basaarimme Tikkurilassa on ollut lähes kokonaan kiinni asiakkailta ja olemme siirtyneet lähinnä nettimyyntiin.
Ei kuitenkaan vastoinkäymisiä, ettei jotain hyvääkin, aina on jossakin se hopeareunus. Tämä erityinen aika maailman historiassa on osoittautunut verkkokauppojen kulta-ajaksi. Kun ollaan vähemmän liikkeellä fyysisesti, moni on alkanut tilaamaan netistä tuotteita.
Olemme kyllä ottaneet vastaan muutamia asiakkaitakin tänne Basaariin (Pala maailmalta -kauppa.) Jotkut lähialueilla asuvat asiakkaat soittavat ja kysyvät, voivatko he tulla käymään, ”kun jotain pitäisi ostaa rippilapselle” tai ”haluaisin tulla sovittamaan tossuja, jotka haluan ostaa”. Olemme toki sallineet tänne tulon, luonnollisesti turvallisuusohjeistukset huomioiden.
Yksi suurimpia muutoksia toiminnassamme oli se, että lähes kaikki seurakuntiin suuntautuvat tapahtumat peruttiin viime keväästä alkaen. Aluemyyjämme ovat olleet tähän asti suuressa roolissa siinä, että lähetyskaupan tuotteita myydään eri puolilla Suomea, niinpä tämä vaikutti suoraan myynteihimme.
Onneksi joitakin tapahtumia on taas pystytty järjestämään, varovasti ja rajoituksia noudattaen. Myyntituotteita liikkuu siis jo jonkin verran. Myymme etupäässä niitä tuotteita, joita on tällä hetkellä varastossamme. Uusia tuotteita emme ole juurikaan tilanneet työalueilta. Joistakin maista posti ei kulje ollenkaan, toisaalta ehkä kulkee, mutta hyvin hitaalla aikataululla.
Olemme joulua silmällä pitäen tilanneet kokeeksi muutamia jouluaiheisia, käsin kirjailtuja kortteja Bangladeshista. Kokeilemme, miten posti kulkee sieltä päin. Tilasimme niin pienen erän, että se saadaan mahtumaan kirjekuoreen, ja nyt vain odotellaan. Kunpa tämä väylä toimisi.
Kohta on joulu! Uskomatonta miten nopeasti tämä vuosi on mennyt!
Alammekin laittaa jouluun liittyviä tuotteita vähitellen näkyville nettikauppaan. Sitä kohti!
– Katsohan tätä ompelua, onko kelvollinen, kysyy Mina Rani. Hänen työnsä laatu on kiitettävää, sillä hän on tehnyt kirjontatöitä parikymmentä vuotta. Mina oli yksi ensimmäisistä kirjontaompelua opetelleista, kun sitä alettiin opettaa koeluontoisesti 1990-luvulla ensin yksityisille Uzirpurissa, jossa nykyisin toimii Kylväjän paikallisen yhteistyökumppanin, BLM-F-järjestön koulutuskeskus.
Mina Rani on hindu ja hän asuu Uzirpurin naapurikylässä, Razuaparassa. Hän kertoo:
– Kun minut naitettiin, olin varsin nuori tyttö. En osannut lukea enkä kirjoittaa. Sain lähetykseltä ompeluopetusta ja kirjontatöitä, joista sain omaa rahaa. En osannut kirjoittaa nimeäni palkkiokuittiin, mutta käsityöohjaaja Balesor opetti siinä kädestä pitäen. Ostin käsitöistä säästämilläni rahoilla vuohen, joka sai useita kilejä, ja niiden myymisellä hankin lisää rahaa. Sain lapsia, he kasvoivat ja pääsivät kouluun.
– Myöhemmin kylässäni aloitettiin säästöryhmä, ja liityin sen jäseneksi. Talletimme viikoittain 10 takaa (10 senttiä) ryhmän rahastoon, josta sain myöhemmin lainaa ja hankin maata viljelyyn. Oman käytön lisäksi riisiä riitti myytäväksi. Lasteni isä sanoi, ettei pysty yksin kouluttamaan lapsia, joten minä autoin. Lasten koulutukseen tarvitaan paljon rahaa. He tarvitsivat aina uusia talvivaatteita ja muuta. He tarvitsivat yksityisopetusta pärjätäkseen koulussa, siihenkin meni paljon rahaa. Nyt lapseni ovat jo aikuisia. Säästöryhmä-toiminta on hyvä, koska saamme lainoista korkotulonkin käyttöömme. Minun perheeni tulee nyt hyvin toimeen.
Korttien kuvat ommellaan ensin isolle kankaalle.
Säästöryhmät. BLM-F:n kylien kehittämisohjelmaan ja ruokaturvan parantamiseen olennaisena osana kuuluvat viikoittain kokoontuvat säästöryhmät, joissa noin 20 naista asettaa itse tavoitteensa. Pienistä viikkosäästöistä ryhmän rahastoon kertyy yllättävästi pääomaa. Ryhmän ohjaaja on perehdytetty ryhmän johtamiskursseilla tarvittavaan kirjanpitoon, mikä auttaa hallinnoimaan ryhmän pankkitiliä. Ryhmä myöntää lainaa jäsenilleen sopimillaan ehdoilla, näin myös korkotulot jäävät hyödyntämään ryhmää. Yhteishankkeista, esimerkiksi vuokratun yhteispellon sadosta saadusta tuotosta jaetaan osa jäsenille ja osa ryhmän rahastoon. Aikaa myöten ryhmä kartuttaa rahastoa ja pystyy antamaan jäsenille lainoja, joiden takaisinmaksuprosentti on hyvä, yli 90 %. Ryhmä itsenäistyy, kun sillä on riittävästi rahaa tilillään.
Ryhmäläiset oppivat myös luku-, kirjoitus- ja laskutaidon perusteita sekä yhteistyötaitoja, joiden tuella naiset voimaantuvat, ja heidän taloudelliset ja kulttuuriset oikeutensa vahvistuvat, samoin perheen sosiaalinen asema. Vuosittain ryhmiä itsenäistyy, ja uusia aloitetaan. Ryhmät tarjoavat vaihtoehdon pankkien tai suurten järjestöjen korkeakorkoisille mikroluotoille. Niiltä saa helposti suuriakin lainoja, joita köyhä ei useinkaan pysty maksamaan, vaan joutuu lopuksi kohtaamaan kovat perintätoimet.
– Vain vuodenkin kestäneessä ryhmässä näemme, miten naisilla on parempi itsetunto. He kertovat, miten ovat itse saaneet aikaan muutoksen omassa kylässään ja perheensä elämässä, ja että nykyään heitä arvostetaan enemmän yhteisössään. Heillä on enemmän sananvaltaa omassa perheessäänkin, toteaa Bangladeshissa työskennellyt Kylväjän työntekijä Saara Bengtsson.
Aili Maria lajittelemassa kortteja.
Kylväjän kehitysyhteistyöhankkeisiin Bangladeshissa sisältyy olennaisena osana maaseudun maattoman ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvan väestön työllistymismahdollisuuksien lisääminen. Kun päivätyöläiset saavat mahdollisuuksia lisäansioihin, se ehkäisee maaltapakoa. Kaupungeissa monilla olisi suurista toiveista huolimatta edessä huonot työolot ja ehkä slummiasuminen.
Ompelemalla peltikatto. Kokenut kurssivastaava, itsekin taitava käsitöiden taitaja, on Biswanath-niminen nuori mies. Naisille opetetaan neule- ja virkkaustöitä, solmintaa tai kirjontaompelua. Useimmat naisista eivät ole aiemmin pitäneet neulaa käsissään, siksi opetuksen nopeat tulokset hämmästyttävät. Myyntiin valmistettuja kirjontatöitä koordinoi musliminainen, Morzina. Hän kertoo kokemuksistaan:
– Biswanath järjesti kylässäni kirjontaompelukursseja, aluksi viiden päivän mittaisina. Kehityimme taitaviksi ja ompelimme myyntiin pöytäliinoja ja kortteja sekä pussukoita. Koneompelukurssin käyneet naiset viimeistelevät työt. Kortteja on myyty myös pääkaupunki Dhakassa käsityöliikkeessä. Kirjomme kankaita myös itsellemme.
Salma kertoo antaneensa ompelutulonsa miehelleen, ja niillä hankittiin savitaloon peltikatto. Aslema on ostanut lehmän, muutamalla muulla on polkupyöräkärry, jonka kuljetuksilla mies hankkii perheelle elannon. Naiset iloitsevat voidessaan tukea lastensa opintoja tai hankkia rahaa tyttäriensä myötäjäisiin. Laadunvalvontaa hoitaa oman työnsä ohessa toimiston avustava työntekijä Sriti. Matkalaiset vievät tuotteita kotimaassa myyjäisiin myytäviksi.
Pitkäaikainen Kylväjän työn ystävä ja lähettäjä Riitta Siltanen Savitaipaleelta on vieraillut Bangladeshissa ja ollut itse paikan päällä näkemässä ja hankkimassa kortteja. Hän kertoo:
– Kun kortit olivat uutuustuote, niitä meni niin paljon, että usein ne loppuivat kesken, ja saimme pikapikaa tilata lisää. Kortit ovat kestotuote, joilla on oma uskollinen ostajakunta, mutta edelleen on huomattavissa uutuudenviehätyksen vaikutus: myynti on aina suurempaa uudessa paikassa. Hinta-laatusuhde on ollut koko ajan hyvä. Jäädessäni 15 vuotta sitten eläkkeelle opettajan työstä annoin jokaiselle oppilaalleni kirjotun kukkakortin kiitokseksi yhteistyöstä. Edelleen käytän kortteja erityistilanteissa.
Teksti: Aili Maria Manninen Kuvat: Aili Maria Manninen ja Outi Saari (julkaistu Kylväjä-lehdessä lokakuussa 2019 ja Kylväjän netissä)
Pala maailmalta -verkkokaupan toiminta parantaa naisten asemaa ja tukee kehittyvien maiden artesaaneja, perheitä ja kyläyhteisöjä. Kylväjän toimistolla Tikkurilassa on myös pieni basaari, joka on suljettu toistaiseksi, mutta verkkokauppa toimii normaalisti.
Mongolian-työssä ollut Nina Härmä, basaarin työntekijä Päivi Eshelman ja Pala maailmalta -kaupan toimitusjohtaja Petri Javanainen sekä kaupan huovutettuja käsityötuotteita.
Pala maailmalta -kaupan valikoimiin kuuluu muuan muassa mongolialaisten ja bangladeshilaisten käsityöläisten taidonnäytteitä: käsinkirjailtuja pöytäliinoja, kortteja käsinkirjailluin koristein ja suosittuja mongolitossuja sekä saunakamariin tai kesämökille sopivia istuinalustoja.
– Tilaamme kauppaan sellaisia tuotteita, että artesaanit, vähempiosaisetkin käsityöläiset saavat tuloja, kun ostamme heiltä ja myymme tuotteet Suomessa eteenpäin, kertoo basaarissa työskentelevä Päivi Eshelman.
Joissakin Kylväjän lähetystyö- ja kehitysyhteistyökohteissa käsityöläiset voivat saada myös yrittäjä- tai säästöryhmäkoulutusta. Yhdessä toimivat käsityöläiset lähettävät valmiit tuotteet tukkukauppana toimivalle Pala maailmalta -kaupalle eteenpäin myymistä varten. Käsityöläiset saavat yritystoiminnasta reilun korvauksen.
– Mongoliassa toimii osakunta, jossa käsityöläiset tekevät yhteistyönä huovutettuja tuotteita. Bangladeshissa on myös paljon käsityöläisperinnettä. Sieltä ostamme erilaisia kirjontatöitä, kuvailee Eshelman.
Käsitöiden lisäksi kaupassa on kattava kirjamyynti. Esimerkiksi Jukka Norvannon kirjat ovat olleet erittäin suosittuja.
– Kirjavalikoimaa ovat viime vuosina monipuolistaneet myös Kylväjän omat pienjulkaisut ja kirjat. Ne ovat lähetysväelle innostavia ja hyödyllisiä, kertoo toimitusjohtaja Petri Javanainen.
Kylväjän työntekijät sekä joukko vapaaehtoisia myyvät tuotteita basaarin lisäksi myös esimerkiksi seurakunnan lähetysilloissa, myyjäisissä ja erilaisissa tapahtumissa kuten Lähetyksen kesäpäivillä. Olennainen osa Pala maailmalta -kauppaa on verkkokauppa, josta voi tilata tuotteita sekä Suomeen että ulkomaille.
Vaikka basaarin tuotteet ovat kivoja hankintoja muutenkin, kaupassa työskentelevä Päivi Eshelman arvelee, että asiakas valitsee Pala maailmalta -kaupan tuotteen, koska haluaa tukea lähetystyötä.
Eshelman kokee innostavana ja inspiroivana työn, jossa saa lähetystyön ja kehitysyhteistyön tukemisen lisäksi olla kohtaamassa ihmisiä asiakaspalvelutyössä.
– Kaupan toiminnan kautta tuemme lähetystyötä, mutta myös näitä ihmisiä, jotka valmistavat tuotteita kauppaan. Tämä työ on monitahoista. Koen olevani tässä työssä pieni palanen, mutta osa suurta kokonaisuutta, summaa Eshelman.
– Myös monelle vapaaehtoisena myyjänä toimivalle tämä on ollut luonteva tapa olla mukana lähetystyössä, lisää Petri Javanainen.
Käsitöiden valmistajien elämään Pala maailmalta -kauppa vaikuttaa konkreettisesti, hyvin kauaskantoisestikin.
Mongoliassa vuosina 2005–2009 lähetystyössä ollut Nina Härmä työskenteli Ulanbaatarissa Kylväjän toimistolla sekä yhdessä naisyhdistyksen kanssa naisia sekä heidän perheitään auttavassa työssä.
– Projektissa autettiin naisia saamaan puuttuvat henkilöllisyyspaperit sekä kurssitettiin heitä muun muassa parturin ja kokin tehtäviin. Samalla naisten lapsetkin saivat henkilöllisyyspaperit sekä pääsyn kouluun ja terveydenhuollon piiriin, muistelee Nina.
– Zuunmodissa asunut lähettiperhe oli mukana villakurssien järjestämisessä. Davaanim oli lähettiperheen lastenhoitajana ja osallistui itsekin kurssille. Hän on nyt jo 12 vuotta valmistanut ja myynyt villatöitä.
Kurssilaisia rohkaistiin ja autettiin perustamaan osuuskuntia.
– Davaanimin kanssa osuuskuntaan kuuluu tällä hetkellä viisi naista, jotka tekevät itsenäisesti villatöitä tilauksesta muun muassa meille tänne Pala maailmalta -kauppaan. Naisilla on yhteiset työtilat, jossa on isommat villankäsittelyssä tarvittavat työvälineet, kertoo nykyisin Pala maailmalta -kaupan tuotteiden tilauksia Mongoliasta hoitava Nina.
